Viime viikolla kutsu kävi oikein metsäleirille. Pääsi oikein syömään kannonnokasta puuroa, kaivamaan kuoppia kankaalle ja väijymään yöllä niin sanottua "vihollista". Lisäksi räiskittiin paukkupatruunoita taivaalle ja opeteltiin muita maata mullistavia taitoja. Harmillisesti torstaina urheilukomennus pilasi kaiken hauskuuden, ja leiri jäi hieman vajaaksi. En saanut nukkua kuin kaksi yötä putkeen nelituntisia yöunia ja nyhjötäää hiekkakuopassa "vartioimassa" rynnäkkökivääri kaulassa vihollista. Olin niiden epäonnensoturien joukossa, joiden tie kävi kohti treenikarttoja, 10-tunninyöunia ja kunnon aamupaloja.
Lauantaina starttasin sprinttiviestissä Samsamin kanssa. Fyysinen vire oli yllättävän hyvä alkuviikon treeneihin, joita ei siis ollut sekuntiakaan, nähden ja suunnistuskin oli koko ajan kuvioissa mukana suhteellisen hyvällä prosentilla. Ekalla kiekalla otin kärkeä kiinni ja olin 2. nopein osuudella 15s. virheillä. Itävuo tuuppas vielä 20s. kovempaa, muut hieman hitaammin kuin meikäläinen. Toisella koukin yhtä rastia vajaa puol minsaa, mutta muuten aika hyvä juoksu sekin. Samikin veti perusjuoksut ja saatiin kotiin viemisiksi suolanripotin ja tuikkuastioita kolmannen sijan johdosta.
Kisa ja rata oli aivan jäätävää priimaa. Vaikka kyseessä olikin lähes täysiverinen metsäsprintti, niin rantakalliot ja vanhakaupunki sekoittivat peruskaavaa sen verran, että kisa kiilaa välittömästi Suomen sprinttien eliittiin. Siihen ei tietysti vaadita oikeastaan mitään, sillä Suomessa järjestetyt kisat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ovat olleet aivan jäätävää sheiberia. Näistä radoista voi ottaa mallia. Kestää vertailun.
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
maanantai 21. syyskuuta 2009
Työvoitto
Kun astuin armeijan harmaisiin heinäkuun alussa kaikki kapteenit, luutnantit ja muut isot miehet armeijassa väitti, että jokaisen kunto tulee nousemaan armeijassa lähtötasosta riippumatta. Silloin väitös kuulosti hyvältä. Mutta nyt pari kuukautta myöhemmin saman väitöksen voi jättää omaan arvoonsa. Armeija syö kaiken mitä on syötävissä: herkkyyden lihaksistosta, yöunet, säännöllisen ravinnon, palautumisen ja ennenkaikkea säännöllisen harjoittelun. Suunnitelmallisia kovia ja kehittäviä harjoituksia ei pysty tekemään kuin muutaman kuukaudessa, sillä aikaa on vähän ja päivien henkinen ja fyysinen rasitus nouseen yllättävän suureksi vieden kaikki treenihalut.
Viime viikonlopun SM kisoihin lähdin seuraavista lähtökohdista: kovia valmistavia treenejä alla nolla, ylipäätään treenausta edellisellä viikolla noin 2,5 tuntia ja siihen päälle kolme antibiootti kuuria. Luutnanttien väittämää kunnon nousua ei ollut näköpiirissä. Kaikesta huolimatta yritin olla luottavainen.
Karsinnassa manasin koko Savonlinnan ja sen maastot alimpaan helvettiin. Koukin kahta ensimmäistä lippua pari minuuttia kumpaakin ja kaikki sapetti. Oli juostava maaliin ennakoitua kovempaa ja silti tuli kiire. 16. sija tiesi alkupään lähtöpaikkaa finaaliin.
Finaalissa lippu halkesi. Koukin siellä sun täällä 10 sekuntia ja 11. rastia 40 sekuntia ja siinä se. Normaali tilanteessa olisin pitänyt suoritusta galaksaalisen hyvänä virheiden jäädessä runsaaseen minuttiin ja olisin uskaltanut toivoa jopa kultaa. Mutta maaliin tullessa uskalsin hiljaa mielessäni toivoa pronssia, en enempää. Pronssia ei tullut, mutta vain Lehtola, Huikko, Pantsar ja Mansner menivät ohi, Portinin, Juuran ja Liukkosen jäädessä vain muutaman sekunnin. 5. sija 38 sekuntia pronssista tuntui parhaalta palketilta mitä kaulaan on ripustettu. Työvoitto oli tosiasia. Otin lähes kaiken mikä oli otettavissa. Juoksemalla jäin minuutin ehkä pari, mutta suunnistuksella hyvin vähän.
Viestissä homma ei kiinnostanut. Kakkoselle yritin juosta Portinin selkää kiinni. En pystynyt, vaan löysin itseni väärältä puolelta järveä. Muutama minuutin koukku siihen päälle ja homma oli siinä. Viimeisen pitkän välin laputin tietä, toivoen että suoraan mennessä löytyy hidasteita, joita kartalta ei näe. Eihän siellä sellaisia ollut. Kuulemma uraa koko matkan. Suhteellisen ronski tiekierto oli rapiat neljä minuuttia hitaampi kuin suoraan. Tulipahan kokeiltua, että Suomessa ei kannata kiertää missään tilanteessa. Jäin 11 minuuttia OMalle ja oltiin 8.
SM viesti päätti meikäläisen virallisen kauden. Menestystä ei tullut, paitsi pyöräsuunnistuksesta. Kulku ei ollut sellaista johon olisin tyytyväinen, paitsi pyörän selässä. Onnistumisia tuli liian vähän, paitsi pyöräsuunnistuksessa. Miksi näin kävi? Sitä alan itsekin pohtia.
Viime viikonlopun SM kisoihin lähdin seuraavista lähtökohdista: kovia valmistavia treenejä alla nolla, ylipäätään treenausta edellisellä viikolla noin 2,5 tuntia ja siihen päälle kolme antibiootti kuuria. Luutnanttien väittämää kunnon nousua ei ollut näköpiirissä. Kaikesta huolimatta yritin olla luottavainen.
Karsinnassa manasin koko Savonlinnan ja sen maastot alimpaan helvettiin. Koukin kahta ensimmäistä lippua pari minuuttia kumpaakin ja kaikki sapetti. Oli juostava maaliin ennakoitua kovempaa ja silti tuli kiire. 16. sija tiesi alkupään lähtöpaikkaa finaaliin.
Finaalissa lippu halkesi. Koukin siellä sun täällä 10 sekuntia ja 11. rastia 40 sekuntia ja siinä se. Normaali tilanteessa olisin pitänyt suoritusta galaksaalisen hyvänä virheiden jäädessä runsaaseen minuttiin ja olisin uskaltanut toivoa jopa kultaa. Mutta maaliin tullessa uskalsin hiljaa mielessäni toivoa pronssia, en enempää. Pronssia ei tullut, mutta vain Lehtola, Huikko, Pantsar ja Mansner menivät ohi, Portinin, Juuran ja Liukkosen jäädessä vain muutaman sekunnin. 5. sija 38 sekuntia pronssista tuntui parhaalta palketilta mitä kaulaan on ripustettu. Työvoitto oli tosiasia. Otin lähes kaiken mikä oli otettavissa. Juoksemalla jäin minuutin ehkä pari, mutta suunnistuksella hyvin vähän.
Viestissä homma ei kiinnostanut. Kakkoselle yritin juosta Portinin selkää kiinni. En pystynyt, vaan löysin itseni väärältä puolelta järveä. Muutama minuutin koukku siihen päälle ja homma oli siinä. Viimeisen pitkän välin laputin tietä, toivoen että suoraan mennessä löytyy hidasteita, joita kartalta ei näe. Eihän siellä sellaisia ollut. Kuulemma uraa koko matkan. Suhteellisen ronski tiekierto oli rapiat neljä minuuttia hitaampi kuin suoraan. Tulipahan kokeiltua, että Suomessa ei kannata kiertää missään tilanteessa. Jäin 11 minuuttia OMalle ja oltiin 8.
SM viesti päätti meikäläisen virallisen kauden. Menestystä ei tullut, paitsi pyöräsuunnistuksesta. Kulku ei ollut sellaista johon olisin tyytyväinen, paitsi pyörän selässä. Onnistumisia tuli liian vähän, paitsi pyöräsuunnistuksessa. Miksi näin kävi? Sitä alan itsekin pohtia.
lauantai 12. syyskuuta 2009
Operaatioita
Viime viikko vierähti haminassa sotilaiden SM kisoissa. Henkilökohtainen meni hyvin ja viiva GPS seurannassa oli erittäin lupaava. Valitettavasti se ei riittänyt 10 parhaan joukkoon eikä edes 20 joukkoon. Tauluun lävähti kauden 5 hylätty suoritus. Kiersin salmiakki hajonnasta puolet väärinpäin. Olisin ollut muuten 30 sekuntia voittajalle jääneenä 3. Menestys näköjään kiertää ja kaukaa. Seuraavan päivän partio suunnistuksessa jätettiin muita jalalla 28 minuuttia, mutta ampumapaikalla aurinko piti huolen ettei voittoa tule. Ampuessa aiurinko paistoi naamaan aivan suoraan ja lätkät jäi kaatumatta. Vaatimattomat 50 sakkominuuttia verotti sen verran että jäätiin toiseks.
Kisoissa oli aikaa myös pohdiskella asioita sängyllä maaten ja pohdin miten tulla kovemmaksi. Tein muutamia laskelmia ja päätin aloittaa muutamia projekteja ja päätyä seuraaviin tuloksiin:
1. Penkkipunnerrustulos 90 kiloon niin alkaa hiihto kulkea ja siihen kylkeen joka ilta vatsoja ja selkiä niin hyvää tulee.
2. Operaatio kisakuntoon. Talvella 79 kg ja keväällä 76kg. Kenialaisetkin pärjää koska niiden kehon paino on pieni. Meikä ei ihan niiden mittoihin pääse, sillä hiihtäjällä pitää olla hieman lihaksiakin.
Lisäks aamulenkille aina kun ei oo intissä. Intissä ei jaksa herätä 5.15 lenkille. Liian hapokasta.
Joka miehellä pitää olla säkki piikkareita, joten ostin muutamat. Koeajoin Puman tekeleet Raasin kallioilla seuran keskimatkan treenissä ja hyvin pelittivät. Suosittelen kaikille. Aivan priimat.
Kisoissa oli aikaa myös pohdiskella asioita sängyllä maaten ja pohdin miten tulla kovemmaksi. Tein muutamia laskelmia ja päätin aloittaa muutamia projekteja ja päätyä seuraaviin tuloksiin:
1. Penkkipunnerrustulos 90 kiloon niin alkaa hiihto kulkea ja siihen kylkeen joka ilta vatsoja ja selkiä niin hyvää tulee.
2. Operaatio kisakuntoon. Talvella 79 kg ja keväällä 76kg. Kenialaisetkin pärjää koska niiden kehon paino on pieni. Meikä ei ihan niiden mittoihin pääse, sillä hiihtäjällä pitää olla hieman lihaksiakin.
Lisäks aamulenkille aina kun ei oo intissä. Intissä ei jaksa herätä 5.15 lenkille. Liian hapokasta.
Joka miehellä pitää olla säkki piikkareita, joten ostin muutamat. Koeajoin Puman tekeleet Raasin kallioilla seuran keskimatkan treenissä ja hyvin pelittivät. Suosittelen kaikille. Aivan priimat.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Itkeäkö vaiko nauraa
SM pitkä tuli laputeltua muutama tunti sitten. 16. sija yli 18 minuuttia OMa Taivaiselle jääneenä on sen luokan suoritus, että ihmettelen mitä tein edes SM kisojen finaalissa. Karsinnan selvitin vielä jonkinlaisella rutiinilla ja suhteellisen vähillä virheillä. Mutta finaali oli luokatonta räpiköintiä. Ennen finaalia olo oli vielä luottavainen, vaikka jalat eivät tuntuneetkaan palautuneilta, mutta totuus paljastui vasta kellon piipatessa. Hyvinkin eriskummallinen kisa eteni seuraavanlaisesti. Reitti löytyy härvelistä
L-1: Taanila lähtee samaan aikaan ja juoksen siinä perässä. Suunnittelemani reitti aukonkautta ei onnistu ja kynnän vain suunnalla sinnepäin. Lävähdän mäen reunaan ja siitä kauniisti lipulle. OMa starttaa jo heti alusta kovaa ja lyö pohjat. Jään 29s. ja olen 9. virhettä 10s.
1-2: Suunnalla suon kautta mäen reunaan ja rastille. Ei suurempia ongelmia. OMa laputtaa taas 13s. pohjat. Jään 15 ja olen 5.
2-3:Lätösuunta aivan soirossa ja en malta korjata juoksen vihreeä hidasta rinnettä ja tulen ajouralle. Paikannan itseni, kiroilen ja kelaan kohti tietä. Tieltä puskaan ja mäeltä rasti. 30 sekunnin virhe ei vielä merkitse mitään. +45 19. virhe +30
3-4: Päätän kiertää tietä ja ajouraa. Luen tiellä loppu rataa ja päätän juosta pitkän välin kaukaa tien kautta kiertäen. Ajouralta nousen mäkeen ja lippu on helppo halkoa suon reunaa seuraten. Jään 43 sekkaa ja olen 7. Olen tässä vaiheessa kisaa 5.
4-5: Suunta meinaa karata oikealle, mutta maltan korjata. Hyppelen rinnettä alas tielle. aukon päästä tarkasti rastille. Lehtola liitää lyhyen välin ja lyö huimat pohjat. Suurin osa juoksee hieman yli 2 minuutin ajan ja niin myös minä. +38 15. +10
5-6: Lähden rastilta uraa suonlaitaa seuraten enkä huomaa vieressä menevää ajouraa. Kynnän tielle ryteikön läpi aivan väärään kohtaa. Turha puolen minuttin koukku sapettaa. Juon tiellä yhden kupposen vettä ja matka jatkuu. Käännän hakkuulle, josta seuraavalle, jyrkänteen yli ja loivaan rinteeseen. En pysy suunnassa ja kaarran oikealle. Näen kerrostalonkokoisen kiven josta saan itseni kiinni. Kiipeän kirjaimellisesti oikeaan mäkeen josta lippu löytyy. +2.10 20. +1.30
6-7: Alku sujuu. Mäessä askel painaa ja tulee turhaa siksakkia. Vähän ennen rastia takaa tulee Taivainen-Stenlund-Huikko korporaatio, johon päätän liittyä. Leimaan kuitenkin hieman ennen ja jatkan hetken omillani. +1.33 23. +60
7-8: Vedän hetken poppoota, mutta Taivainen tulee ohi. OMa koukkaa hieman rastia ja porukka seuraa. +7 5. +5
8-9: OMan peesissä. +1 2.
9-10: Ajattelen että kierto tietä olisi paras meikäläiselle, mutta OMa lähtee suoraan, joten peesiin vaan. Pysyn metsäosuuden mukana, mutta tiellä alkaa tulla käppiä. Tien päässä näen kun Taivainen-Stenlund parivaljakko huitelee jo metsässä. Olen suhteellisen hapoilla ja vetelen kompassilla sinnepäin. En lue karttaa moneen hetkeen. Ylitän ojan, nousen rinteeseen ja alan odotella rastikumparetta. Sitä ei tule, vaan eteen lävähtää aukko. En saa päähäni mihin olen tullut ja seisoskelen ja yritän keksiä olinpaikkaani. 5 minuutin ihmettelyn jälkeen tajuan että en ole LÄHELLÄKÄÄN rastia, vaan kumpareella 500m ennen rastia. Sapettaa oma tyhmyys ja kaikki muukin. Mietin keskeytänkö, mutta päätän jatkaa. Pää painuksissa koukin rastia. +6.52 28. +5min
10-11: Uraa rastille. Muilla varmasti painaa jaloissa kun olen välin 2. 15 sekkaa nopeimmasta
11-12: Tiputan alas mäkeä taas Taanilan perässä. Mies vetää letkan kuitenkin liikaa alas ja kevyen kaarroksen jälkeen löydämme kielletyn alueen aukon. Joku SVn mies juoksee alamäkiä niin hiljaa, että hermo menee. Huudan latua ja pääsen taas juoksemaan. Leimaan yleisön mylviessä rastilla pitkä Johanneksen jälkeen. +46 26. +35.
12-13: Luen väärää väliä ja kurvaan rastista ylös. Ihmettelen kun ei kartta täsmää. Tajuan parin minuutin jälkeen virheeni ja vitutus sen kun nousee. +2.38 36. +2.20
13-14: Homma ei enää kiinnosta ja juoksen sinne suuntaan. Yllättäen koukkaan lippua. +1.07 20. +40
14-15: Suht hyvin ojalle ja siitä pienen kaarron jälkeen lipulle ja en jää ees paljon. +22 12. +10
15-16: Rinteeseen kulunut jo aikamoinen moottoritie. Sitä tielle tieltä puskaan ja taas uraa rastille. +9 4.
16-17: Rastilta lähtee aikamoinen ura. Juoksen sitä tappiin asti ja pääsen rastille 112. Ollaan mäen rinteessä vaikka ei pitäsi. Korjaan kurssia ja sujahdan omalle lipulle. +36 8. +20
17-18: uraa +6 10.
18-19: 12. +6
Kisasta jäi käteen: ei mitään. Hyviä rastivälejä tuli liian vähän. Yksi suuri virhe ja kaksi pahempaa pikku virhettä. Siihen päälle vielä muu häröily niin suoritus kokonaisuudessaan on historian huonoimpia. Todella Huonolla juoksulla SM kisoissa 16. kertoo, että taso on sentään vielä jollain tasolla, mutta ei kauheen häävillä sellaisella. Pummi sarakkeeseen voidaan tästä kirjoittaa 12min 10s. käsittämättömiä virheitä.
Tähän lopuksi ei voi kun ihmetellä OM Taivaisen vauhtia. 13 rastiväli pohjaa 18 mahdollisesta ja huonoinkin rastiväli sijoitus 7. kertoo jotain millä tasolla mies liikkuu. Kilometrivauhti 6.10 on sitä luokkaa, että jopa Hubmann ja Kettunenkin saa työstää oikein kunnolla jos mielii samaan. Miesten voittaja Lakanen juoksi 6.54 vauhtia, tietenkin hieman pidemmällä ja erilaisella radalla, mutta silti uskallan jopa väittää, että jos OMa olisi startannut miesten sarjassa, ei tuloslistassa olisi ollut ketään edessä.
Tämä kisa on käsitelty. Keskimatkalla tullaan uudella ilmeellä. Silloin virheet jäävät alle 1,5 minuutin. Se on jo sovittu.
L-1: Taanila lähtee samaan aikaan ja juoksen siinä perässä. Suunnittelemani reitti aukonkautta ei onnistu ja kynnän vain suunnalla sinnepäin. Lävähdän mäen reunaan ja siitä kauniisti lipulle. OMa starttaa jo heti alusta kovaa ja lyö pohjat. Jään 29s. ja olen 9. virhettä 10s.
1-2: Suunnalla suon kautta mäen reunaan ja rastille. Ei suurempia ongelmia. OMa laputtaa taas 13s. pohjat. Jään 15 ja olen 5.
2-3:Lätösuunta aivan soirossa ja en malta korjata juoksen vihreeä hidasta rinnettä ja tulen ajouralle. Paikannan itseni, kiroilen ja kelaan kohti tietä. Tieltä puskaan ja mäeltä rasti. 30 sekunnin virhe ei vielä merkitse mitään. +45 19. virhe +30
3-4: Päätän kiertää tietä ja ajouraa. Luen tiellä loppu rataa ja päätän juosta pitkän välin kaukaa tien kautta kiertäen. Ajouralta nousen mäkeen ja lippu on helppo halkoa suon reunaa seuraten. Jään 43 sekkaa ja olen 7. Olen tässä vaiheessa kisaa 5.
4-5: Suunta meinaa karata oikealle, mutta maltan korjata. Hyppelen rinnettä alas tielle. aukon päästä tarkasti rastille. Lehtola liitää lyhyen välin ja lyö huimat pohjat. Suurin osa juoksee hieman yli 2 minuutin ajan ja niin myös minä. +38 15. +10
5-6: Lähden rastilta uraa suonlaitaa seuraten enkä huomaa vieressä menevää ajouraa. Kynnän tielle ryteikön läpi aivan väärään kohtaa. Turha puolen minuttin koukku sapettaa. Juon tiellä yhden kupposen vettä ja matka jatkuu. Käännän hakkuulle, josta seuraavalle, jyrkänteen yli ja loivaan rinteeseen. En pysy suunnassa ja kaarran oikealle. Näen kerrostalonkokoisen kiven josta saan itseni kiinni. Kiipeän kirjaimellisesti oikeaan mäkeen josta lippu löytyy. +2.10 20. +1.30
6-7: Alku sujuu. Mäessä askel painaa ja tulee turhaa siksakkia. Vähän ennen rastia takaa tulee Taivainen-Stenlund-Huikko korporaatio, johon päätän liittyä. Leimaan kuitenkin hieman ennen ja jatkan hetken omillani. +1.33 23. +60
7-8: Vedän hetken poppoota, mutta Taivainen tulee ohi. OMa koukkaa hieman rastia ja porukka seuraa. +7 5. +5
8-9: OMan peesissä. +1 2.
9-10: Ajattelen että kierto tietä olisi paras meikäläiselle, mutta OMa lähtee suoraan, joten peesiin vaan. Pysyn metsäosuuden mukana, mutta tiellä alkaa tulla käppiä. Tien päässä näen kun Taivainen-Stenlund parivaljakko huitelee jo metsässä. Olen suhteellisen hapoilla ja vetelen kompassilla sinnepäin. En lue karttaa moneen hetkeen. Ylitän ojan, nousen rinteeseen ja alan odotella rastikumparetta. Sitä ei tule, vaan eteen lävähtää aukko. En saa päähäni mihin olen tullut ja seisoskelen ja yritän keksiä olinpaikkaani. 5 minuutin ihmettelyn jälkeen tajuan että en ole LÄHELLÄKÄÄN rastia, vaan kumpareella 500m ennen rastia. Sapettaa oma tyhmyys ja kaikki muukin. Mietin keskeytänkö, mutta päätän jatkaa. Pää painuksissa koukin rastia. +6.52 28. +5min
10-11: Uraa rastille. Muilla varmasti painaa jaloissa kun olen välin 2. 15 sekkaa nopeimmasta
11-12: Tiputan alas mäkeä taas Taanilan perässä. Mies vetää letkan kuitenkin liikaa alas ja kevyen kaarroksen jälkeen löydämme kielletyn alueen aukon. Joku SVn mies juoksee alamäkiä niin hiljaa, että hermo menee. Huudan latua ja pääsen taas juoksemaan. Leimaan yleisön mylviessä rastilla pitkä Johanneksen jälkeen. +46 26. +35.
12-13: Luen väärää väliä ja kurvaan rastista ylös. Ihmettelen kun ei kartta täsmää. Tajuan parin minuutin jälkeen virheeni ja vitutus sen kun nousee. +2.38 36. +2.20
13-14: Homma ei enää kiinnosta ja juoksen sinne suuntaan. Yllättäen koukkaan lippua. +1.07 20. +40
14-15: Suht hyvin ojalle ja siitä pienen kaarron jälkeen lipulle ja en jää ees paljon. +22 12. +10
15-16: Rinteeseen kulunut jo aikamoinen moottoritie. Sitä tielle tieltä puskaan ja taas uraa rastille. +9 4.
16-17: Rastilta lähtee aikamoinen ura. Juoksen sitä tappiin asti ja pääsen rastille 112. Ollaan mäen rinteessä vaikka ei pitäsi. Korjaan kurssia ja sujahdan omalle lipulle. +36 8. +20
17-18: uraa +6 10.
18-19: 12. +6
Kisasta jäi käteen: ei mitään. Hyviä rastivälejä tuli liian vähän. Yksi suuri virhe ja kaksi pahempaa pikku virhettä. Siihen päälle vielä muu häröily niin suoritus kokonaisuudessaan on historian huonoimpia. Todella Huonolla juoksulla SM kisoissa 16. kertoo, että taso on sentään vielä jollain tasolla, mutta ei kauheen häävillä sellaisella. Pummi sarakkeeseen voidaan tästä kirjoittaa 12min 10s. käsittämättömiä virheitä.
Tähän lopuksi ei voi kun ihmetellä OM Taivaisen vauhtia. 13 rastiväli pohjaa 18 mahdollisesta ja huonoinkin rastiväli sijoitus 7. kertoo jotain millä tasolla mies liikkuu. Kilometrivauhti 6.10 on sitä luokkaa, että jopa Hubmann ja Kettunenkin saa työstää oikein kunnolla jos mielii samaan. Miesten voittaja Lakanen juoksi 6.54 vauhtia, tietenkin hieman pidemmällä ja erilaisella radalla, mutta silti uskallan jopa väittää, että jos OMa olisi startannut miesten sarjassa, ei tuloslistassa olisi ollut ketään edessä.
Tämä kisa on käsitelty. Keskimatkalla tullaan uudella ilmeellä. Silloin virheet jäävät alle 1,5 minuutin. Se on jo sovittu.
perjantai 4. syyskuuta 2009
Näillä mennään
Ruotsalaiset poikajunnut kuulemma tekee mäkivetoja seuraavalla reseptillä:
10x25s./80s.
Koska ruotsalaiset on suhteellisen kovia Bergmanin, Lyselin ja Runessonin johdolla niin rupesin itsekin sellasia tekemään. Jos vaikka ens vuonna sais palkintokaappiin jotain metallia. Ehkei ihan yhtä paljon kun Runesson, mutta edes hitusen.
Eilen työstin ruotsalaisten treenin siinä toivossa että viikonloppuna tulis metallia kaulaa koristamaan. Tilastot ainakin on suhteellisen lupaavan näköisiä. Viime vuosilta on tullu ihan hyvän näköstä sarjaa: 2008 3., 2007 5. ja 2006 1. Askolan maasto ei ainakaan oo huono mulle. Mynämäessä on totuttu paskikkoon ja avokallioon.
10x25s./80s.
Koska ruotsalaiset on suhteellisen kovia Bergmanin, Lyselin ja Runessonin johdolla niin rupesin itsekin sellasia tekemään. Jos vaikka ens vuonna sais palkintokaappiin jotain metallia. Ehkei ihan yhtä paljon kun Runesson, mutta edes hitusen.
Eilen työstin ruotsalaisten treenin siinä toivossa että viikonloppuna tulis metallia kaulaa koristamaan. Tilastot ainakin on suhteellisen lupaavan näköisiä. Viime vuosilta on tullu ihan hyvän näköstä sarjaa: 2008 3., 2007 5. ja 2006 1. Askolan maasto ei ainakaan oo huono mulle. Mynämäessä on totuttu paskikkoon ja avokallioon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
